maanantai 31. maaliskuuta 2014

Vuosi 1991 on lopuillaan.

Vuosi ei ole vielä vaihtunut kun tienvarsiin työntyy jo uutta voimakkaan vihreää nurmea ja pienet valkoiset kukat avaavat nuppujaan. Vuorilla on alkamassa keltaisten kukkien aika ja alempana vuoripurojen kosteilla rinteillä Oleanderin nuput odottavat aurinkoisia ja lämpimiä päiviä.

Olemme kävelyllä ja juuri Kirisiä ja Çamyuvaa rajaavan vuoristo joen varrella kun erotamme edessä  vaalean keltaiseen puseroon pukeutuneen Cevdet beyn ja vieressä kulkevan Magbulen. Saavutamme heidät ja vaihdamme iloiset tervehdykset.
 Etenemme heitä nopeammin ja pian edessämme siintelee meri ja tien vasemmalle puolelle aukeaa hiekkaranta. Meri on tyyni eikä merellä näy yhtäkään laivaa. Ranta-alue on myös tyhjä, ei ihmisiä ei hotelleja. Vasta edetessä kauempana erottuu pieni puinen harmaa mökki, joka on kyhätty juuri hiekkarannan ja tien raja-alueelle taustanaan lumiset vuoren rinteet.

Poikkeamme rannalle ja kuljemme kohdassa, jonne laineet ovat kasanneet valkoisia meren hiomia pieniä kiviä kuin poluksi kulkijalle. Pian huomaamme rantahiekalle kääriytyneen myrskyn tuoman noin 30 metriä pitkän verkon täynnään eri kokoisia kaloja, mustekaloja ja turkoosikylkisiä taskurapuja.
Ehdimme ihmetellä hetken kun paikalle saapuvat naapurimme. Päätämme ottaa mukaan taskuravut ja ilmoitamme rantamökin kalastajalle saaliista.

Ajattelemme, että naapurimme osaavat valmistaa taskuravut  mutta tehtävä tuleekin minulle. Siis iso kattila kaasuliedelle, vettä ja suolaa ja ravut kiehuvaan veteen. 
Kun astelemme tien toiselle puolelle rapukattilan kanssa on terassin pöytä jo katettu. Vihreää salaattia ja tuoretta leipää, juustoa. Iso kannullinen vasta puristettua appelsiinimehua ja rakia ruokajuomaksi. On vasta iltapäivä ja aurinko helottaa suoraan terassille. Ravut ovat herkullisia ja iloitsemme yllättävästä saaliista. Näinä yhteisinä hetkinä saamme aina myös oppitunnin Turkin historiasta.


Eila

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ensimmäinen Joulu Camyuvassa (v.1991)

On Jouluaatto. Tummat pilvet seikkailevat taivaalla ja pienet tuulenpuuskat kuivattavat sateesta vielä märkää luontoa. Ajamme autolla päätietä pitkin Kemeriin ostoksille. Ostamme Ser-Et kaupasta vielä viimeiset ruoka- ja juomatarpeet. Kaupan pihalla huomaamme pienikokoisen hoikan tumman miehen, joka on pukeutunut mustaan tyköistuvaan palttooseen. Mies näyttää värjöttelevän kaulukset pystyssä painavan kauppakassin kanssa. Mies on Camyuvasta ja otamme hänet kyytiin.

Palaamme takaisin tietä, joka kiemurtelee mäntymetsän keskellä ja  nousee ylöspäin Kirisin kohdalla ennen kuin sitten laskeutuu Camyuvaan vuorilta virtaavan joen varteen. Karilla on mukana saha ja tie on valittu joulukuusen hankintaa varten. Mies jonka otimme kyytiin on rakennustyöläinen Serbiasta. Hän asettuu kanssani vartioon kun sopivalla kohdalla pysähdymme. Mies nostaa käden pystyyn merkiksi, että ketään ei tule ja Kari alkaa sahata valittua, riittävästi kuusen näköistä puuta. Jätämme miehen Camyuvan keskustaan. Annan hänelle kimpun oksia joulukuusestamme hyvän Joulun toivotuksin.

Kuusi on koristeltu, sen sähkökynttilät sytytetty ja punaiset valkopartaiset savitontut istuvat ikkunalaudalla. Pöydälle on aseteltu siniset Arabian lautaset. On kinkku, porkkanalaatiikkoa, lanttulaatikkoa ja ruisleipää. Lasisissa karahveissa on roseviiniä ja punaviiniä. Kamina on aivan pöydän vieressä antamassa lämpöä. Tuoksuu joululle ja  joulumusiikki antaa lisätunnelmaa. 


Joulupäivänä tummat pilvet ovat poissa ja taivas on sininen. Aurinko paistaa täydeltä terältä.Ulkona ei tarvitse villapaitaa. Ovet ja ikkunat on avattava, jotta saadaan tuulta ja auringon lämpöä sisälle. Aurinkoenergialla lämpiävä suihkuvesi on heti aamusta tulikuumaa.

Alueemme rakentaminen on vielä kesken ja olemme vesikourun puoleisen alueen ensimmäiset asukkaat. Tien toisen puolen alue on valmiimpi. Viistosti meitä vastapäätä ja ennen meitä muuttaneet, asuvat Magbule hanim ja Sevdet bey. Heistä on jo lyhyessä ajassa, päivittäisen yhteydenpidon johdosta tullut meille tärkeät naapurit.
Kutsumme heidät joulupäivälliselle. Kerromme, että meillä on tarjolla perinteistä possunkinkkua, joka ei kuulu heidän ruokapöytäänsä. Sevdet bey heilauttaa kättään ja sanoo iloisesti, että me kyllä syömme sianlihaa. Jouluateriastamme yhdessä tulee pitkäaikainen perinne sillä jo seuraava vuonna Sevdet bey huikkaa: "Mihin aikaan Kari tulemme?"

He nousevat terassin raput ylös pukeutuneina parhaimpiinsa. Sevdet bey astuu kuin liidellen ruusukimppu kädessään ja Magbule hanim rauhallisin arvokkain elein korkokengissään ja kapeassa lyhyessä hameessaan.
He ovat muuttaneet Hampurista takaisin Turkkiin. Heillä on meidän ikäiset lapset. Tytär Serap asuu Istanbulissa ja poika Serdar Saksassa.
Ruokailun ajan keskustelemme vilkkaasti Saksan ja Turkin kielillä, välillä Turkin sanakirjaa tarviten.
Puhuttavaa riittää ja siirrymme kahvipöytään. Camyuvan ilta on pimentynyt kun saattelemme naapurimme kotiin. 

Eila

    

maanantai 15. lokakuuta 2012

Alkaa kotiutumisen aika ( Jatkoa blogiin "Antalyan tullissa" )

(Elämme vuotta 1991)
Ehdin olla vain pari päivää uudessa kodissa kun palaan Suomeen lopettelemaan töitäni. Ne ovat kaksi onnellista päivää, vihreät keittiönkaapit tai huonosti aukeava ulko-ovi ei ole mielessä. Huonekaluina on patja lattialla ja tavarat tullissa.


Kari jää Camyuvan kotiin ja aloittaa työt. Ensi työkseen hän teettää yläkerran toiseen huoneeseen työpöydän, kirjahyllyt ja ostaa muhkean työtuolin. Kun puhelin,- ja tietokone,- ja faksiyhteydet  toimivat, varsinainen työ alkaa. 
Syyskuussa lämpötila laskee keskikesän helteistä ja muutamat ukkoskuurot virkistävät ilmaa. Marraskuussakin voi kävellä shortseissa mutta auringon laskiessa on kiedottava lämmintä ylle. Sää muuttuu epävakaisemmaksi ja yöt kylmenevät. Kari istuu toimistossa ja lisää vaatetta sillä päivisinkin huone tuntuu kolealle. Kari suunnittelee lämmittimen ostoa.
Haluan, että lämmitin ostetaan kun tulen Turkkiin. Haluan olla valitsemassa. Kari istuu  lapaset käsissä ja pipo päässä. Hän lähtee ostamaan kaasulämmittimen naapurin Cevdet beyn kanssa. Naapuri ostaa myös ja malleja on tasan yksi. 

Palaan Camyuvaan joulukuun puolessa välissä myytyäni osakkuuteni yrityksestäni. Tuon mukanani  joulukinkun, ruisleipää ja kynttilöitä, joulu lähestyy.
Kari on saanut kodin asuttavaan kuntoon, teettänyt sängyn, yöpöydät, vaatekaapin ja tullista on saatu tutut tavarat paikoilleen. Keittiöön on ostettu kaasuhella, liesituuletin ja leveä jenkkijääkaappi.
Täytän maljakot Cevdet beyltä saaduilla erivärisillä ruusuilla ja Kemerin torilta ostetuilla punaisilla neilikoilla.
Teen rosmarinin oksista, jotka kasvavat metrin korkuisina pensaina rantatien tuntumassa, isoja kimppuja, jotka solmin vihreällä nauhalla. Levittelen niitä olohuoneeseen ja keittiöön.

Tahtalidag vuori on peittynyt mustikan tummiin pilviin, eikä sen marraskuussa saamaa lumihuippua ole näkynyt moneen päivään. Päivästä toiseen sataa vettä, tihuttaen ja taas yltyen rajuksi myrskykuuroksi saaden puut ja pensaat taipumaan. Juuri valmistumaisillaan olevat appelsiinit putoilevat ja täyttävät tien reunoja. Pihan sementtilaatat ovat vajonneet maahan ja pihasta tielle pääsy on vaikeutunut.
Olohuoneen ikkunoista alkaa tiputella vettä ja sateen yltyessä vettä lorisee täyttäen rakilasit, joita laitamme jokaiselle ikkunalle pareittain.
Toisen kerroksen rappukäytävän pistorasiasta roiskii vettä valuen pitkin seinää. 

Kuuma glögi höyryää mukeissa, pikkuruutuiset keittiön ikkunat ovat huurussa. Paahdamme pähkinöitä ja paistamme juustoja. Pöytä on täynnään erilaisia makuja ja värejä; oliiveja, viikunoita, taateleita, mandariineja, pastirmaa. Pieni keittiö on lämmin ja ulkona jatkuu sade.     


 Eila     

tiistai 22. toukokuuta 2012

Alanya haberler, uutiset 20.5.2012

Hyviä uutisia asunnon ostoa harkitseville!


Exolutions Suomen tiimi on saanut jäsenekseen Hilkka Vesterisen, kiinteistöalan konkarin, jolla on myös pitkäaikainen Turkin tuntemus asumisesta ja liiketoiminnan harjoittamisesta Turkissa.

 Katso Exolutions tiimi!
 http://www.exolutions.fi/9/exolutions-tiimi


Iloisia uutisia, BestHome City 10 on muuttovalmis!


BestHome City 10 kerrostalossa on 23 huoneistoa. Sen sijainti on Kleopatra rannan tuntumassa, kaupunki alueella, palveluiden läheisyydessä, kuitenkin rauhallisella paikalla.
Ensimmäiset suomalaiset ovat juuri saaneet Citykodin avaimet käteensä ja  tekevät innostuneina tarkastuksia asunnoissaan. Hyväksyttyään asunnon he maksavat viimeisen erän kauppahinnasta ja saavat Turkin viranomaisilta omistuskirjan eli tabun.


Sisustaminen
 
Kaikki kodinkoneet ja ilmastointilaitteet ovat kuuluneet kauppaan.
Alanyassa on useita tasokkaita huonekalukauppoja, joista on helppo löytää pohjoismaalaiseen makuun sopivia sänkyjä, sohvia, pöytiä.
Palvelu on hyvää. On tapana, että  liikkeestä tullaan mittaamaan ikkunat ja huonekalujen paikat. Mikäli valmista ei löydy teetetään mittojen mukaan sopiva. Liikkeestä tuodaan verhot ommeltuina ja asennetaan paikoilleen. Huonekalut tuodaan ja asennetaan paikoilleen. Hinnasta on syytä keskustella ja tinkiä sopiva pakettihinta kaikille ostoksille.
Sisustamisen pieniin yksityiskohtiin voi tehdä löytöjä pikkuhiljaa kävellen liikkeestä toiseen. Saviruukkuja, peilejä, kynttilälyhtyjä, perinteisiä turkkilaisia messinkilautasia, kannuja.  


Totuttelu uuteen

 On hieno hetki istahtaa omalle parvekkeelle lasilliselle kylmää juotavaa tai pulahtaa vilvoittelemaan omaan uima-altaaseen. Herätä aamulla silloin kun haluaa, ehkä jo anivarhain ja kävellä meren rannalle uimaan. Palatessa ostaa tuore leipä ja keittää aamukahvit ja olla vain, ihmetellä ja kuunnella toisenlaista elämää ja kulttuuria. 




  
 Eila      

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Antalyan tullissa ( jatkoa blogiin "Koti turkkilaiselta mieheltä")

Heti aamusta lähdemme ajamaan peräkärryn kanssa tulliin. Öljysoratietä ohi Kemerin, Göynukin, Beldibin ja edelleen läpi kahden tunnelin. Oikealla puolella jyrkänne ja sinisenä auringossa kimalteleva Välimeri. Antalyan kaupunkia ja sen takaa työntyviä vuoria ei erota ilman kosteudesta johtuvasta usvasta. Tie kääntyy loivasti oikealle ja vasemmalla vuoret jäävät kauemmas. Käännymme oikealle hiekkatielle ja saavumme tullirakennuksen pihaan. Parkkeeraamme auton ja peräkärryn rakennuksen vasemmalle sivustalle.


Nousemme leveät, ajan pyöristämät rappuset ylös. Sisällä on hämärää ja tuoksuu virastolle. Käännymme kolkosta käytävästä, jonka varrella on useita huoneita heti oikealle ja astumme sisälle ensimmäiseen huoneeseen. Huoneessa istuu karujen metallisten työpöytien ääressä kuusi miestä. Kari ojentaa passin johon on nidottu blommatun peräkärryn tavaralista. Yksi miehistä hakee paikalle Mehmet Beyn, johtajan, joka tutkittuaan paperit toteaa, että auto ja peräkärry on jätettävä tulliin niin kauaksi aikaa kunnes Karin työlupa ja asumislupa on kunnossa. Nämä ovat vireillä ja saamamme aikaisemman tiedon mukaan se riittää tullille.

Kaksi tullimiestä koppalakkeineen astuu paikalle ja Kari lähtee näyttämään autoa ja peräkärryä. Jään seisomaan isojen ikkunoitten eteen, josta juuri ja juuri näen tarkastuksen. Miehet eivät halua tarkastaa peräkärryn sisältöä vaikka Kari niin haluaa. Kari haluaa näyttää, että siellä on vain meidän henkilökohtaisia vanhoja meille tärkeitä tavaroita, ei muuta, ei tullattavaa.


Kari taistelee asian eteen, perustelee ja kyselee ja väittelee. Mehmet Bey, isokokoinen, kylmäkatseinen mies toistaa vain, että saamme auton ja peräkärryn kun asiakirjat ovat kunnossa ja auto on rekisteröity Turkin kilpiin.
Kari pyytää saada käyttää puhelinta. Hänet ohjataan pihalle puhelinkoppiin soittamaan. Hän soittaa Ankaraan rakennusyrityksen johtajalle, jonka kanssa suomalainen rakennusyritys, Karin työnantaja tekee yhteistyötä Turkissa. Hän lupaa soittaa ja selvittää asiaa tullijohtajan kanssa.
Seisomme huoneessa, puhelin soi ja käydään keskustelu. Mehmet Bey sanoo, että mitään ei ole tehtävissä enää koska tulimme tulliin. Jos emme olisi tulleet niin he olisivat antaneet vain pienen sakon.
Tulliviranomaiset kirjoittavat A6 kokoisen silkkipaperisen manifestin. Kari käy noutamassa eri huoneista seitsemän allekirjoitusta ja leimaa ja maksaa lopuksi kassalle depo paran, takuumaksun n. 830 000 Turkin liiraa. 

Seison ikkunan edessä, josta aukeaa näkymä kulottuneelle pihalle ja tullirakennuksille. Kyyneleet tirisevät väkisin silmiini vihasta ja voimattomuuden tunteesta.


Ankaralainen rakennusyritys toimittaa meille auton käyttöön ja selvitysmiehen tullia varten. Auto ja peräkärry seisovat tullissa kaksi kuukautta. Selvitysmieheltä menee neljä päivää tullissa asioiden hoidossa.  

Eila
   

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Kohtaaminen

Avaan puisen portin ja nousen ylös rappuset, jotka täytyy aina nousta päästäkseen pihalta yli vesikanaalin ja tielle. Kaarran vasemmalle päätien suuntaan. Kyläkauppa jää vasemmalle. Kaupasta kävelee mies kädessään sanomalehteen kääritty leipä. Jatkan reipasta kävelyä ohi moskeijan ja käännyn sitten seuraavasta tiestä oikealle.


Aurinko on juuri painumaisillaan vuorten taa kun saavun alueelle jossa mielelläni kävelen. Nenääni tulvii tuoksuja, kuiva heinä, karja, lehmän lanta, jätteet, palavat roskat. Kanat juoksentelevat ja räpistelevät muutaman kerran siipiään päästäkseen turvaan nopeammin. Jokunen vuohi on kytkettynä tien varren puuhun. Talot tien varrella ovat kyhätyt vanhoista ja sieltä täältä kerätyistä laudoista, ikkunoista, pelleistä. Pihat on aidattu kaikenlaisella roinalla. Roinan keskellä on pienet kasvimaat ja seinillä kuivaa nauhoina paprikoita ja munakoisorenkaita ja rehuiksi kuivuvia maissin tähkän ronkkoja lojuu maassa.  Koirat ovat kytkettyinä lyhyeen hihnaan ja rähisevät kulkiessani niiden ohi. Useat näistä taloista on rakennettu ilman rakennuslupaa ja tontti on vain vallattu itselle.

Olen kääntymässä tieltä kun eteeni ilmestyy nuori nainen kukikkaissa salvareissa. Hänen mustia hiuksiaan suojaa valkoinen liina. Hän kantaa selässään suurta kuivaa polttopuukuormaa, jonka hän on kerännyt maahan pudonneista paksuista männyn oksista  ja joka yltää yli hänen päänsä kuin iso kontti. Nainen seisahtuu, suoristaa selkänsä, nostaa päänsä ylös ja katsoo suoraan minua. Viimeiset auringon säteet osuvat hänen kuparinruskeisiin kasvoihinsa, joissa helmeilee hikipisaroita.
Katse on selkeä ja hän kysyy: "Minne menet?" Kerron meneväni merenrannan kautta kotiin ja samalla piirrän kädelläni kaaren reitistäni. Nainen vastaa:"Jatka matkaa." Hän ottaa uudelleen kantoasennon ja on pian hävinnyt näköpiiristäni. Tämä tapaaminen painautuu mieleeni ja muistelen usein tuota hetkeä.

On kulunut vuosia kun jälleen kävelylenkilläni käännyn moskeijan jälkeen oikealle. Kuljen tovin tiellä jonne nyt on rakennettu uusia villoja ennen kuin tutut tuoksut tulvahtavat nenääni. Useat luvatta rakennetut talot on hajoitettu ja tilalle on rakennettu uutta.Tien oikealla puolella on kuitenkin vanha vaaleanpunaiseksi maalattu talo ja sen kyljessä on matala pieni sivurakennus. Pihalla on nainen sinisessä fleecetakissa, kukikkaissa salvareissa ja tukevissa kengissä. Pihalla aivan tien vieressä, ison polttopuukasan kupeessa on vuohiaitaus. Nainen on siirtämässä vuohia kuorma-autoon miehensä kanssa. Hän on torikauppias Kemerin torilla.
Kun hän katsoo minua, tiedän, että hän on se nuori nainen, jonka kohtasin vuosia sitten auringon laskiessa vuorten taa.

 Eila   

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Alanya haberler, uutiset

Hyviä uutisia Alanyaan lentäville

Air Finland aloittaa suorat 1-2 viikon lennot Alanyan Gazipasan lentokentälle maaliskuusta elokuuhun, vahvistaa johtaja Jukka Mustila / Air Finland
Air Finland aloittaa myös suorat lennot Antalyan lentokentälle marraskuuhun asti, joka mahdollistaa usean viikon mittaiset suorat lennot.
Sain esimerkin lentohinnoista Antalyaan: kesäkuu meno 149e ja paluu 149e sekä 21.7.-18.8   meno 129e ja paluu 159e. Varaukset kannattaa tehdä ajoissa sillä hinnat saattavat nousta matkapäivän lähestyessä.
Netissä varattaessa huomioi, että on Air Finland Holiday ja Air Finland lentoyhtiö.
Huhtikuussa varmistuu heidän talven lentonsa Antalyaan.

Hyviä uutisia Golfin harrastajille

Karin saaman tiedon mukaan, josta myös Alanya lehti kirjoittaa 29.2.2012.
"Alanya odottaa Golf-turisteja"
Alanyaan aletaan rakentaa 2 golfkenttää (Antalyan suunnasta) n. 20 km Alanyan  keskustasta.
Suunnitteilla on 6 golfkenttää.
Karin saaman tiedon mukaan Turkin valtio luovuttaa urakoitsijoille maa-alueet 2 kenttää varten 2-3 kk aikana.

Best Home City 10, Alanya asunnot

Kari kävi tarkastamassa asunnot.
Rakentaminen on aikataulussa, siellä on nähtävissä kalustettu esittelyhuoneisto.
Taso on hyvä ja Karin mielestä jokainen ilmansuunta rauhallisella alueella mutta keskustassa ja meren tuntumassa on sijoittamisen arvoinen.

Klikkaa sivuiltani lisätietoja http://www.finanssimaster.fi/fi/Sijoitusasunnot.html


Eila