maanantai 15. lokakuuta 2012

Alkaa kotiutumisen aika ( Jatkoa blogiin "Antalyan tullissa" )

(Elämme vuotta 1991)
Ehdin olla vain pari päivää uudessa kodissa kun palaan Suomeen lopettelemaan töitäni. Ne ovat kaksi onnellista päivää, vihreät keittiönkaapit tai huonosti aukeava ulko-ovi ei ole mielessä. Huonekaluina on patja lattialla ja tavarat tullissa.


Kari jää Camyuvan kotiin ja aloittaa työt. Ensi työkseen hän teettää yläkerran toiseen huoneeseen työpöydän, kirjahyllyt ja ostaa muhkean työtuolin. Kun puhelin,- ja tietokone,- ja faksiyhteydet  toimivat, varsinainen työ alkaa. 
Syyskuussa lämpötila laskee keskikesän helteistä ja muutamat ukkoskuurot virkistävät ilmaa. Marraskuussakin voi kävellä shortseissa mutta auringon laskiessa on kiedottava lämmintä ylle. Sää muuttuu epävakaisemmaksi ja yöt kylmenevät. Kari istuu toimistossa ja lisää vaatetta sillä päivisinkin huone tuntuu kolealle. Kari suunnittelee lämmittimen ostoa.
Haluan, että lämmitin ostetaan kun tulen Turkkiin. Haluan olla valitsemassa. Kari istuu  lapaset käsissä ja pipo päässä. Hän lähtee ostamaan kaasulämmittimen naapurin Cevdet beyn kanssa. Naapuri ostaa myös ja malleja on tasan yksi. 

Palaan Camyuvaan joulukuun puolessa välissä myytyäni osakkuuteni yrityksestäni. Tuon mukanani  joulukinkun, ruisleipää ja kynttilöitä, joulu lähestyy.
Kari on saanut kodin asuttavaan kuntoon, teettänyt sängyn, yöpöydät, vaatekaapin ja tullista on saatu tutut tavarat paikoilleen. Keittiöön on ostettu kaasuhella, liesituuletin ja leveä jenkkijääkaappi.
Täytän maljakot Cevdet beyltä saaduilla erivärisillä ruusuilla ja Kemerin torilta ostetuilla punaisilla neilikoilla.
Teen rosmarinin oksista, jotka kasvavat metrin korkuisina pensaina rantatien tuntumassa, isoja kimppuja, jotka solmin vihreällä nauhalla. Levittelen niitä olohuoneeseen ja keittiöön.

Tahtalidag vuori on peittynyt mustikan tummiin pilviin, eikä sen marraskuussa saamaa lumihuippua ole näkynyt moneen päivään. Päivästä toiseen sataa vettä, tihuttaen ja taas yltyen rajuksi myrskykuuroksi saaden puut ja pensaat taipumaan. Juuri valmistumaisillaan olevat appelsiinit putoilevat ja täyttävät tien reunoja. Pihan sementtilaatat ovat vajonneet maahan ja pihasta tielle pääsy on vaikeutunut.
Olohuoneen ikkunoista alkaa tiputella vettä ja sateen yltyessä vettä lorisee täyttäen rakilasit, joita laitamme jokaiselle ikkunalle pareittain.
Toisen kerroksen rappukäytävän pistorasiasta roiskii vettä valuen pitkin seinää. 

Kuuma glögi höyryää mukeissa, pikkuruutuiset keittiön ikkunat ovat huurussa. Paahdamme pähkinöitä ja paistamme juustoja. Pöytä on täynnään erilaisia makuja ja värejä; oliiveja, viikunoita, taateleita, mandariineja, pastirmaa. Pieni keittiö on lämmin ja ulkona jatkuu sade.     


 Eila     

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti