keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ensimmäinen Joulu Camyuvassa (v.1991)

On Jouluaatto. Tummat pilvet seikkailevat taivaalla ja pienet tuulenpuuskat kuivattavat sateesta vielä märkää luontoa. Ajamme autolla päätietä pitkin Kemeriin ostoksille. Ostamme Ser-Et kaupasta vielä viimeiset ruoka- ja juomatarpeet. Kaupan pihalla huomaamme pienikokoisen hoikan tumman miehen, joka on pukeutunut mustaan tyköistuvaan palttooseen. Mies näyttää värjöttelevän kaulukset pystyssä painavan kauppakassin kanssa. Mies on Camyuvasta ja otamme hänet kyytiin.

Palaamme takaisin tietä, joka kiemurtelee mäntymetsän keskellä ja  nousee ylöspäin Kirisin kohdalla ennen kuin sitten laskeutuu Camyuvaan vuorilta virtaavan joen varteen. Karilla on mukana saha ja tie on valittu joulukuusen hankintaa varten. Mies jonka otimme kyytiin on rakennustyöläinen Serbiasta. Hän asettuu kanssani vartioon kun sopivalla kohdalla pysähdymme. Mies nostaa käden pystyyn merkiksi, että ketään ei tule ja Kari alkaa sahata valittua, riittävästi kuusen näköistä puuta. Jätämme miehen Camyuvan keskustaan. Annan hänelle kimpun oksia joulukuusestamme hyvän Joulun toivotuksin.

Kuusi on koristeltu, sen sähkökynttilät sytytetty ja punaiset valkopartaiset savitontut istuvat ikkunalaudalla. Pöydälle on aseteltu siniset Arabian lautaset. On kinkku, porkkanalaatiikkoa, lanttulaatikkoa ja ruisleipää. Lasisissa karahveissa on roseviiniä ja punaviiniä. Kamina on aivan pöydän vieressä antamassa lämpöä. Tuoksuu joululle ja  joulumusiikki antaa lisätunnelmaa. 


Joulupäivänä tummat pilvet ovat poissa ja taivas on sininen. Aurinko paistaa täydeltä terältä.Ulkona ei tarvitse villapaitaa. Ovet ja ikkunat on avattava, jotta saadaan tuulta ja auringon lämpöä sisälle. Aurinkoenergialla lämpiävä suihkuvesi on heti aamusta tulikuumaa.

Alueemme rakentaminen on vielä kesken ja olemme vesikourun puoleisen alueen ensimmäiset asukkaat. Tien toisen puolen alue on valmiimpi. Viistosti meitä vastapäätä ja ennen meitä muuttaneet, asuvat Magbule hanim ja Sevdet bey. Heistä on jo lyhyessä ajassa, päivittäisen yhteydenpidon johdosta tullut meille tärkeät naapurit.
Kutsumme heidät joulupäivälliselle. Kerromme, että meillä on tarjolla perinteistä possunkinkkua, joka ei kuulu heidän ruokapöytäänsä. Sevdet bey heilauttaa kättään ja sanoo iloisesti, että me kyllä syömme sianlihaa. Jouluateriastamme yhdessä tulee pitkäaikainen perinne sillä jo seuraava vuonna Sevdet bey huikkaa: "Mihin aikaan Kari tulemme?"

He nousevat terassin raput ylös pukeutuneina parhaimpiinsa. Sevdet bey astuu kuin liidellen ruusukimppu kädessään ja Magbule hanim rauhallisin arvokkain elein korkokengissään ja kapeassa lyhyessä hameessaan.
He ovat muuttaneet Hampurista takaisin Turkkiin. Heillä on meidän ikäiset lapset. Tytär Serap asuu Istanbulissa ja poika Serdar Saksassa.
Ruokailun ajan keskustelemme vilkkaasti Saksan ja Turkin kielillä, välillä Turkin sanakirjaa tarviten.
Puhuttavaa riittää ja siirrymme kahvipöytään. Camyuvan ilta on pimentynyt kun saattelemme naapurimme kotiin. 

Eila

    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti