tiistai 3. huhtikuuta 2012

Kohtaaminen

Avaan puisen portin ja nousen ylös rappuset, jotka täytyy aina nousta päästäkseen pihalta yli vesikanaalin ja tielle. Kaarran vasemmalle päätien suuntaan. Kyläkauppa jää vasemmalle. Kaupasta kävelee mies kädessään sanomalehteen kääritty leipä. Jatkan reipasta kävelyä ohi moskeijan ja käännyn sitten seuraavasta tiestä oikealle.


Aurinko on juuri painumaisillaan vuorten taa kun saavun alueelle jossa mielelläni kävelen. Nenääni tulvii tuoksuja, kuiva heinä, karja, lehmän lanta, jätteet, palavat roskat. Kanat juoksentelevat ja räpistelevät muutaman kerran siipiään päästäkseen turvaan nopeammin. Jokunen vuohi on kytkettynä tien varren puuhun. Talot tien varrella ovat kyhätyt vanhoista ja sieltä täältä kerätyistä laudoista, ikkunoista, pelleistä. Pihat on aidattu kaikenlaisella roinalla. Roinan keskellä on pienet kasvimaat ja seinillä kuivaa nauhoina paprikoita ja munakoisorenkaita ja rehuiksi kuivuvia maissin tähkän ronkkoja lojuu maassa.  Koirat ovat kytkettyinä lyhyeen hihnaan ja rähisevät kulkiessani niiden ohi. Useat näistä taloista on rakennettu ilman rakennuslupaa ja tontti on vain vallattu itselle.

Olen kääntymässä tieltä kun eteeni ilmestyy nuori nainen kukikkaissa salvareissa. Hänen mustia hiuksiaan suojaa valkoinen liina. Hän kantaa selässään suurta kuivaa polttopuukuormaa, jonka hän on kerännyt maahan pudonneista paksuista männyn oksista  ja joka yltää yli hänen päänsä kuin iso kontti. Nainen seisahtuu, suoristaa selkänsä, nostaa päänsä ylös ja katsoo suoraan minua. Viimeiset auringon säteet osuvat hänen kuparinruskeisiin kasvoihinsa, joissa helmeilee hikipisaroita.
Katse on selkeä ja hän kysyy: "Minne menet?" Kerron meneväni merenrannan kautta kotiin ja samalla piirrän kädelläni kaaren reitistäni. Nainen vastaa:"Jatka matkaa." Hän ottaa uudelleen kantoasennon ja on pian hävinnyt näköpiiristäni. Tämä tapaaminen painautuu mieleeni ja muistelen usein tuota hetkeä.

On kulunut vuosia kun jälleen kävelylenkilläni käännyn moskeijan jälkeen oikealle. Kuljen tovin tiellä jonne nyt on rakennettu uusia villoja ennen kuin tutut tuoksut tulvahtavat nenääni. Useat luvatta rakennetut talot on hajoitettu ja tilalle on rakennettu uutta.Tien oikealla puolella on kuitenkin vanha vaaleanpunaiseksi maalattu talo ja sen kyljessä on matala pieni sivurakennus. Pihalla on nainen sinisessä fleecetakissa, kukikkaissa salvareissa ja tukevissa kengissä. Pihalla aivan tien vieressä, ison polttopuukasan kupeessa on vuohiaitaus. Nainen on siirtämässä vuohia kuorma-autoon miehensä kanssa. Hän on torikauppias Kemerin torilla.
Kun hän katsoo minua, tiedän, että hän on se nuori nainen, jonka kohtasin vuosia sitten auringon laskiessa vuorten taa.

 Eila   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti