Koti turkkilaiselta mieheltä

Ajamme viimeistä etappia Korkutelista Antalyaan ja sieltä Camyuvaan. Tie on kiemurainen ja niin kapea, että auto ei pysty väistämään toista, kummankin pitää väistää. Laskeudumme noin 1,5 km korkeudesta merenpinnan tasolle. Väsyttää. Pysäytän auton niitylle, jaloittelemme ja oiomme jäseniä, lämpötila on noussut lähelle 40 C. Vuorimaisemat ovat jylhän kauniita.

Joku lähestyy meitä, mies sotilasmaastopuvussa aseen kanssa, mitä nyt? Mies viittoo ja huutaa ymmärtämätöntä. Tulee lähemmäksi ja puhuu koko ajan, käskee lähtemään, ei pyydä papereita. 

Pyydämme, että emmekö voisi vähän aikaa olla ja levätä ennen viimeistä sataa kilometriä. Ei käy, se on kiellettyä. Solkkaamme käsin ja kaikilla mahdottomilla kielillä. Selviää, tämä alue on luonnonsuojelualuetta ja leiriytyminen ja tulenteko on jyrkästi kielletty. Kuka tässä nyt tulta tarvitsee. Helpottaa, emme saa rangaistusta, emmekä muuta kuin lähtökäskyn.

On 10.7.1991 12. päivä siitä kun lähdimme reissuun. Naapuri, urakoitsija Suleyman perheineen on innostuneena paikalla. Tervehdykset vaihdamme turkkilaisen tavan mukaan perusteellisesti poskisuudelmin. Naapurit katselevat.

Turkin tullista saimme 72 tuntia aikaa ilmoittautua Antalyan tullissa peräkärryn kanssa, joten alamme purkaa autoa.

Menemme uuteen kotiimme ensimmäistä kertaa, jännittää. Suleyman kyselee ja varmistelee, että rahat ovat mukana. Selittää, että kaikki ei ole vielä ihan valmista, pitää tehdä sitä ja tätä, pientä. Avain lukkoon ja ovi auki töks! töks! Ovi ei aukea kokonaan. Mahdumme sisään kuitenkin kapeasta aukosta.

Näky, matkan jälkeen kuumassa, pölyn keskellä on masentava, joka paikassa on rakennusjätteitä. Yläkertaan menevät betoniportaat ovat sattuneet samaan paikkaan keittiön kulkuaukon kanssa, alkavat puolestavälistä, 40 senttiä liian eteen asennettuina.

Sovimme ostettaessa, että keittiön kaapit ovat luonnon puun väriset ja lakatut, niin kuin ikkunat, ovet ja muutkin puuosat. Ne ovat kaikki vihreitä. Keittiön kaakeleiden piti olla valkoiset, eivät ole, ovat kukalliset. Keskeytämme yläkerran kylpyhuoneen lattiakaakeleiden laiton. Sinne on tulossa vaaleansiniset, jotka eivät mitenkään sovi jo väärien sinne laitettujen liilakukallisten seinäkaakeleiden kanssa. Vaihdatamme valkoisiin.

Pikainen talon tarkastus antaa tulokseksi, kuukauden työt ovat edessä, pientä ja suurta.

Sovimme ostettaessa vuosi sitten, että ostamme tämän talon turkkilaiselta mieheltä ja hänen rakentamanaan Turkin standardein, emmekä puutu rakennuksen toteutukseen. Siis, katsomme mitä tuleman pitää.

Suleyman sanoo, että viikon verran on töitä jäljellä ja osoittaa pientä pensionaattia talojen takana.

Hän maksaa majoituksemme kunnes talo on asuttavassa kunnossa. Auton tavarat viemme Suleymanin kellariin.

Huomenna tulliin...

Kari