Appelsiinipuut

Syystuulien  alkaessa viilentää ilmaa vuonna 1962 Ibrahim aloittaa isänsä kanssa sitruspuiden istutuksen. He istuttavat omistamalleen maalle appelsiinipuita, joiden hedelmät valmistuvat joulukuussa ja kesäkuussa, napaisia Washington appelsiinejä ja ohutkuorisia Haziran appelsiinejä. Kaikilla puilla on runkona vankka pomeranssipuu, jonka hedelmä ei kelpaa syötäväksi.
Työ on raskasta ja päivät ovat pitkiä. Kun istutukset ovat tehty, on alueella satoja tuettuja taimia, joiden kastelusta he huolehtivat kuuman kesäkauden aikana, kuokkivat maan, tekevät kouruja, joita pitkin vesi ohjautuu puiden juurille ja keräävät sadon, jonka sitten rekat vievät myyntiin. Satoa he keräävät aina vuoteen 1990 saakka. Tämän jälkeenkin he käyttävät aluetta kuin omaansa, tuovat aitaamattomien uusien villojen pihoille vuohensa syömään, jotka sitten tyytyväisinä popsivat pihoille istutetut kukat.


Joulupäivänä 2011 paistaa aurinko. Maa on päivittäisten sadekuurojen jäljiltä märkä. Myrskytuuli on riepotellut palmuja niin, että pieniä mustia palmun siemeniä on laatoitettu pihakäytävä mustanaan. 2360 metriä korkean Tahtalidag vuoren lumipeitteinen huippu on kietoutunut ohueen pilviharsoon, se ennustaa hyvää säätä tälle päivälle.
Entinen naapuri ystävämme Sukru yllättää ilmestymällä pihalle mukanaan kaveri, saha ja kirves ja aloittaa appelsiinipuiden sahaamisen. Yllätys on se, että Kari on vain maininnut, että hävitämme vanhat puut aikansa eläneinä ja huonovointisina.
Miehet sahaavat vuorotellen kovaa pomeranssipuun runkoa, hakkaavat raskaalla kirveellä ja pilkkovat puut tarkkaan polttopuiksi. Tarjoan teetä.


Ostamme Camyuvan taimitarhasta, Kemeriin vievän tien varrelta mandariinipuun taimen, jonka hedelmissä ei ole siemeniä, Yediveren sitruunapuun, joka antaa satoa nimensä mukaisesti ympärivuoden sekä oliivipuun taimen.
Sitruunapuu saa paikan pihagrillin vasemmalta puolelta, mandariini portin läheltä, jossa se antaa tukahduttavina kesäiltoina suojaa vuorten taa laskevan auringon paahteelta. Oliivipuun paikka on aivan nurkassa pihagrillistä oikealle.


Oliivipuulla on erityinen tehtävä, toteuttaa unelma. Kun puun runko on muhkurainen ja hopeanvihreät lehdet antavat suojaa, saa puu alleen pienen kyläpuusepän tekemän puisen pöydän ja pari jakkaraa, joiden selkänoja sojottaa suorana ja kun tarkastaa istuinlaudan alle niin voi nähdä miten rautalanka on kiristetty tukemaan tuolia.
Pöydällä on valkoista vuohen juustoa, imelän makealle tuoksuvaa hunajameloonia ja kapeissa laseissa on rakia, jonka vesi on muuttanut laihan maidon väriseksi.


Eila